Uskokoon ken haluaa

Lapin kansan pääkirjoitus tänään sai ”vereni kiehumaan”, en edes ole miettinyt vakavammin kirkosta eroamista tähän mennessä, mutta nyt pääkirjoitus pani miettimään kirkkojäsenyyden mielekkyyttä. Minun arvomaailmani on aivan eri, mitä Lapin Kansa yrittää viestillään tuoda esille. Lehti syyttää minua ”rasistiksi”, samoin kansaedustajaa, jota arvostan, koska meillä evankelis-luterilaisina on sama arvomaailma, toisin kuin pääkirjoittajalla. Ei minulle henkilökohtaisesti ole ollut usko tärkeä, vaan perinne. Siihen perinteeseen on kuulunut oma kasteeni, lasten ja lastenlasten. Samoin siihen on kuulunut oma, lasten ja tulevaisuudessa lastenlasten sekä kummilasten rippikoulut ja konfirmaatio tilaisuudet. Olen suorittanut sotilasvalan 1977 Rovaniemen kirkossa, poikani suoritti saman Sodankylän varuskunnassa 2014, mitkä ovat tietysti ikimuistoisia. Minut on vihitty 1982 avioliittoon Kolarin kirkossa, tyttöni vihittiin kirkollisin menoin 2015, siis nämä päivät ovat mieleenpainuvia, perinteisiä sekä uskonnollisia. Ikävimpinä asioina, muistoina ja päivämäärinä ovat tietysti lähiomaisten ja ystävien siunaustilaisuudet kirkollisin menoin.

Nämä ovat minun arvomaailmaani kuuluvat asiat, tietysti myös auttamistyö, ihmisten kunnioittaminen heidän ihonväriin ja etniseen taustaansa katsomatta. Mutta eri uskontoja ja kulttuureita saa ja pitää arvostella, jos ne ei kuulu omaan arvomaailmaan. Ateistit hyökkäsivät välittömästi tämän episodin myötä loukkaamaan kristittyjä, siihenkö Lapin Kansakin pyrkii. Arkkipiispa haluaa rakentaa rauhaa kristittyjen ja muslimien välille, mutta haluaako muslimit sitä? Arkkipiispa kertoi haastattelussa, että Jeesus ei ole suomalainen, ei tietenkään, koska Jeesus on jumalanpoika ja on läsnä meidän jokaisen luona ympäri maapallon, jos niin haluamme. Mutta aikooko Lapin Kansakin tukea maallisenlain sekä viranomaisten päätösten vastustamista, sillä siihenhän arkkipiispa vihjasi, se on minun tulkinta ja monen muun.

Pääkirjoitus tietysti otti esiin ”äärioikeiston”, johon myös minut yhdistetään sen vuoksi, että olen maahanmuuttokriitikko. Miksei pääkirjoittaja maininnut ”ääriterroristeista” mitään? Nämä terroristit ovat pääsääntöisesti olleet toisen polven maahanmuuttajia. Mikä ajaa nämä ihmiset sellaisiin terrori tekoihin, sitä pitäisi pohtia, eikä lietsoa eripuraa.

Pääkirjoittaja syyllisti meitä tavallisia suomalaisia sekä tapauskovaisia, että meiltä olisi unohtunut ilmasto-, talous- ja pakolaiskriisit sekä kristinuskon ydinasiat. Ei meiltä nämä asiat ole unohtuneet, mehän toteutamme koko ajan lähimmäisenrakkautta, autamme pakolaiskriisistä kärsiviä sadoilla miljoonilla, jopa miljardeilla, annamme katon pään päälle, annamme ruokaa ja turvaa. Mutta unohtaa ei voi sitäkään, että meidän hyvyyttä, lähimmäisenrakkautta käytetään myös väärin. Meidän uskonnossa toteutetaan tasavertaisuutta, mutta toteutetaanko islamuskonnossa? Kristityt on jätetty Lähi-idässä yksin kärsimään väkivallasta ja etnisestä puhdistamisesta, mikä ei tunnu arkkipiispaa vähääkään kiinnostavan, kuten ei myöskään pääkirjoittajaa. Ilmasto asioissa Suomi on edelläkävijä maa. Tuntuu jälleen kerran, että pääkirjoitus on tarkoituksenhakuinen maahanmuuttokriittisesti ajattelevia ihmisiä vastaan, johon myös itse kuulun, tällainen ei ole rakentavaa keskustelua vaan törkeää syyllistämistä. Mutta niin unohtui pääkirjoituksesta se tavallinen suomalainen asunnoton, syrjäytynyt kuin köyhäkin. Liiallinen hyvyys tulkitaan aina lopulta heikkoudeksi. .