top of page

Rovaniemen poliittinen johtaminen

Miikka Keränen (vihr.) nosti esille Uudessa Rovaniemessä ”Valtuusto väärillä urilla luottamuspaikkojen jaossa”, kun pienryhmiä ei hänen mielestään huomioitaisi. Olen sinänsä samaa mieltä, että pienryhmissäkin jotkut saavat huomattavan henkilökohtaisen äänimäärän, saamatta äänilleen periaatteessa vastinetta. Tärkeintähän on tietysti sekin, että jotkin poliittiset ryhmät saavat paljon ääniä, silloin D´hontin laskujärjestelmä edistää poliittisia voimasuhteita demokraattisesti. Se tietysti pitäisi huomioida paikkajaoissakin. Tästä voitaisiinkin sopia, kun jokin ryhmä jakaantuu, niin siirtyvät luopuvat samalla ryhmänsä suomista luottamuspaikoista, se on demokratiaa. Tietysti suurimmat ryhmät kantavat myös suurimman poliittisen vastuun. Mielestäni Rovaniemellä on paikkajakojen yhteydessä otettu pienryhmät todella hyvin huomioon. Isoimmat ryhmät ovat vapaaehtoisesti luovuttaneet pienryhmille hyviä ja vaikuttavia lauta- ja johtokunta paikkoja. Kaupunginhallituksen paikat jaetaan kuntavaaliäänien mukaisessa järjestyksessä ja jos kokonaisäänimäärä ei riitä paikkaan, on siihen tyydyttävä. Keräsen esille tuoma jaostopaikka, jota he eivät saaneet, on keskustan ja vihreiden keskinäinen asia, joka ei muille valtuustoryhmille kuulu. Jos ei tällaista voi sopia, miten yleensäkään hoitaa kuntalaisten asioitakaan, sovussa.



Kiinnitin huomioni Keräsen vuodatukseen äärioikeistosta, ääriliikkeiden uhasta, jos vihreille ei anneta valtaa ilman kuntavaalia. Tiedän, että Keränen tarkoittaa muun muassa minua, leimatessaan meidät suvaitsevaiset äärioikeistolaisiksi. Omat äänestäjäni tuskin ovat Keräsen kanssa samaa mieltä nimittelystä ”äärioikeistolainen”, tuskinpa hekään, jotka minut tuntevat. Voisinhan minä tietysti myös väittää Kerästä ääriliikelaiseksi, niin paljon Lappi on saanut kestää, vihreitä. Jos olen maahanmuuttokriittinen, en hyväksy haittamaahanmuuttoa, vielä vähemmän ulkomaisenhalpatyövoiman riistoa tai vaikkapa avoimia rajoja, ei se tee minusta äärioikeistolaista vaan realistin niin ilmasto kuin maahanmuuttopolitiikassakin. Ei yhteiskunnan varat kerta kaikkiaan riitä humanistiseen ajatteluun, kaikkea kaikille, maailman tappiin ja ääriin asti.

Olemme ainoa todellinen vaihtoehto hallituksen harjoittamalle - muun opposition tukemalle - moraalittomalle maahanmuuttopolitiikalle sekä yltiöpäiselle ilmastopolitiikalle. Marinin/Kulmunin hallitus jatkaa röyhkeää teollisuuden ja perheiden rahastamista. Suomeksi se tarkoittaa jokapäiväisten elinkustannusten rajua nostamista ja siinä sivussa suomalaisen sosiaaliturvan rahoituspohjan rapauttamista.

Tämän viikon torstaina 6.2.2020 ajatuspajamme Suomen Perusta julkaisi laajan tilastoraportin maahanmuuttajille maksetuista tuista. Kyse ei ole arviosta, vaan Tilastokeskuksen todellisista luvuista 2007-2018 välisenä aikana. Tulokset ovat hätkähdyttäviä, ja antavat osaltaan lisää selkänojaa tutulle PS-politiikalle: Suomi maksaa kovaa hintaa humanitaarisesta maahanmuutosta. Halpatyövoiman maahantuonti käy myös hyvin kalliiksi.

 
 
 

Comments


Kaikki postit
Aikaisemmat blogit
Seuraa

© 2014 by Kalervo Björkbacka
 

bottom of page