Arviointikertomus 2014


Tarkastuslautakunta on huolestunut tulojen ja menojen epätasapainosta, samoin on myös perussuomalainen valtuustoryhmä. Kuuden vuoden ajan kaupunki ottaa miljoonan euron lisälainan keskimäärin kolmen viikon välein, tämä ei näytä hyvältä.

Tarkastuslautakunnan esittämät suositukset ja kehittämisehdotukset. Jo talousarviovaiheessa tulisi vahvistaa kokonaiskuvaa kuntakonsernista antamalla laajemmin tietoa kuntakonsernin toiminnasta ja taloudellisesta asemasta.

Tarvitaan 2-4 vuoden investointisuunnitelma, jossa eri kohteet kuvataan etusijajärjestyksellä ja jossa huomioidaan rahoitukselliset edellytykset velkaantumisen torjumiseksi.

Tarkastuslautakunnan havainnot kaupunginvaltuustossa 20.10.2014 käsitellystä KH:n antamasta selvityksestä, KH ei ottanut kantaa konserninäkökulman vahvistamiseen, tarkastuslautakunta toteaa, että konsernitason kokonaiskuvan vahvistaminen talousarviovaiheessa jää kuntalain uudistuksen jälkeenkin kunnan omien päätösten varaan. Konserniraporteissa (HS 22§) on syytä edistää konsernitason näkemystä myös kuntayhtymien talous huomioiden.

Kaupunginvaltuuston 19.5.2014 hyväksymän kaupunkistrategian mukaan kaupunki ei investoi velalla, vaan investointitaso määrittyy tulorahoituksen (omarahoituksen) perusteella.

Investointeja ei kateta verotusta kiristämällä, vaan tuloverotuksen taso pidetään ennallaan 2016 saakka, eikä sitä pidemmällä aikavälillä (-> 2020) nosteta enemmän kuin kunnissa keskimäärin. Kaupunki on etääntymässä siitä, mitä strategiassa määriteltiin. Mikäli menoja ei karsita tai tuloja lisätä merkittävästi, velkaantuminen kiihtyy. Paine kunnallisten maksujen (piilovero) ja tuloveroprosentin nostoon lisääntyy.

Piiloverosta hieman, koska se on joillekin vaikea hahmottaa tai ymmärtää.

Piilovero tarkoittaa, että kunnat keräävät asiakasmaksuina muun muassa lasten ja vanhusten hoidosta, terveydenhuollosta ja linja-autoliikenteestä. Lisäksi kuntien liikelaitokset laskuttavat esimerkiksi energiasta ja vedestä niiden tuotantokustannuksia enemmän, ja tästä kertyy ylijäämiä, jotka liikelaitokset tilittävät kuntien budjetteihin ja tämä ei tarkoita kuntien omistamia osakeyhtiöitä, koska ne toimivat osakeyhtiölain, ei kunnallislain mukaan.

Meillähän on reippaasti yli valtakunnallisen keskiarvon tuloveroprosentti eli 21 prosenttia kun se keskimäärin on 19,75 prosenttia. Tie tuloveroprosentin nostoon on käyty, vaikka veron suuruus on vaikea määritellä, efektiivinen vero ja tulot keskimäärin.

Investointitaso on korkea huolimatta siitä, että välttämättömiä korjausinvestointeja on lykätty. Kaupungin varallisuuteen on kertynyt kymmenien miljoonien korjausvelka, joka ei näy taseessa. Yksinomaan katuverkkoon kohdistuu 18,072 milj€ korjausvelka, eli summa, joka tulisi investoida omaisuuden kohtuulliseen kuntoon saattamiseksi.

Muuhun infraan on kertynyt yli 34 milj.€ korjausvelka, mihin sitten on investoitu, kulttuuriin on laitettu viimeisten vuosien aikana kymmeniä miljoonia, välttämättömiäkö, tästä voidaan olla monta mieltä, mutta kyllä nyt olisi aika arvokeskustelulle, mihin me investoimme, tästä me perussuomalaiset olemme todella huolestuneita.

Julkisia investointeja on suosittu osana työllisyyspolitiikkaa, olemme olleet samaa mieltä, koska yksityinen ei työllistä, on julkinen investointi perusteltu, mutta raja sillekin. Uusinvestointien työllisyyssykäys on lyhytvaikutteisempaa kuin ennen. Ammattityövoima liikkuu ja tulee myös ulkomailta, luojan kiitos se ei vielä meillä näy kuin yksittäisissä kohteissa, kuten Lyseonpuiston koululla. Surkeimpana esimerkkinä voi pitää Kanniston koulua Vantaalla, rakennelmasta tuli aivan susi, koska työn teki ulkomaalaiset työntekijät, nyt urakoitsijaa on vaadittu korjaamaan koko koulu. Rakentamisen aputyöt on minimoitu. Materiaalihankinnat tapahtuvat markkinamekanismin pohjalta, eikä aluevaikuttavuutta voi suosia, tässä onkin mielestämme yksi ongelmista, voisiko hankita lakiin saada lisäyksenä kohta, paikallisuus, jota voitaisiin käyttää pisteytyksessä yhtenä tärkeimmistä. Työllisyyspolitiikan nimissä toteutettuja uusinvestointeja on syytä arvioida kriittisesti, siitä varmankin meillä on yhteinen näkemys.

Velkakatto

Olisiko meidän aika puhua velkakatosta, Oulussa valtuustosopimukseen vuosille 2013-2016 sisältyi velkakatto. Kaupungin lainakanta oli liikelaitosten kanssa yhteensä 102,4 miljoonaa euroa eli 1 663 euroa/asukas. Rovaniemen kaupungin lainakanta on vielä selvästi alle maan keskitason, joka vuoden 2014 lopussa oli noin 2 733 euroa/asukas. Mikä olisi tuo velkakatto, 2000 vai 2300 euroa/asukas, jokin summa olisi hyvä asettaa ja voisi myös harkita tuloveroprosentti kattoa, kuinka paljon sitä olisi vara nostaa, jotta kaupunki voisi olla houkutteleva asuinkuntana.

Niin helpolta, kuin velanotto nyt tuntuukin, jopa yksityistalouksienkin puolella, kun velkaraha on halpaa. Kannattaako velkaa sitten ottaa, mutta entäpä kun korot jostain syystä nouseekin 5 prosenttiin, lyhennystä ei kyetä maksamaan ja tulot riittävät pelkästään korkoihin, meillä monella on varmaan muistissa -90 luvun lama, kun korot hipoivat 20 prosenttia.

Talousarvion laadinta alkaa kaupungissa keväällä. Kaupunginhallitus ohjeistaa toimielimiä päättäen menoraamista sekä investointikehyksestä. Valmistelu etenee tavanomaisesti menot edellä. Rahoitus nousee laajemmin keskusteluun vasta syksyllä veroprosentista päätettäessä. Vaikka rahoitus on tyhjän päällä, ei aika enää riitä uuteen taloussuunnitteluun menojen karsimiseksi, siitähän meillä on esimerkkejä, viime syksyltä, milloin emme voineet enää vaikuttaa menoihin, vaikka halua kyllä riitti. Rahoitusvaje katetaan verojen ja taksojen korotuksella, konserniyhtiöille annetuilla tuloutusvaatimuksilla ja tuottavan omaisuuden myynnillä. Puuttuva rahoitus joudutaan kattamaan lainanotolla.


0 katselukertaa

© 2014 by Kalervo Björkbacka

#jotainrajaa

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now